No, jos mä nyt puhuisin suoraan.
Toivottavasti sä et lue tätä.
Mä oon niinkutsutusti, varattu mies. Mä oon kuitenki tuntenu tuntemuksii toist tyttöö kohtaa, vähä epäselviä, ihastusta, mitälie. Mä sanoisin melkeen et oon ku rakastunu mies. Tai olin. Emmä oo koskaa sen kaa vapaa-aikaani viettäny, et en tiiä keksittäiskö me tekemist.

Eniveis, oon mielessäni ilmeisest paisutellu sitä asiaa. Niinku joskus ennenki.
Pikkasen vaa, se tunne on ollu siin se väistämätön. Nyt jos mä ruokin sitä, mä tiiän et mun pää ei kestä. Se ei oo mitää rakkautta mitä se synnyttää. Pelkkää... haaveilua.
Tuli joku raja vastaan. Pelkään et tää menee tosi hankalaks, jos haluun olla sen kaveri. Pitää saaha tää rikki.
Haluisin olla sen kaa. Vitun kiva tyttö, uskon et meil on kivaa. Kuha vaa nähtäis.
Haluun myös kertoo sille. Se on mulle myöntäny et soli joskus karmeen ihastunu muhu. Mäki olin siihen aikaan.

Musta tuntuu et jos saan tän olevassaolevan suhteen ongelmat ratkaistuks, tää on iha yhtä ihanaa ku mitä sen kaa vois olla. Erilaista, toki, mut silti. Mua tosin pelottaa, et onks tää "semmost" rakkautta, joo. Mua pelottaa ihan vitusti. Et meen sit lukkoon, tai luulen rakkautta eriasiaks ku mitä se mulle ennen oli.
Mä uskon et toi mitä sitä kohtaan tunnen, tulee viel selkenemään, jos saan viettää tän tytön kaa aikaa. Ja tän johon oon sitoutunu, uskon et meil tulee olee vitun ihanaa viel.
(Mä oon vähä sitoutumiskammone, toisinaan. En tykkää rajotuksista, ku pelkään rajottavani itteäni )


Ja ainii, jokainen päättää itse mitä rakkaus  on itselleen. Mulle se on tunne, en tiä onkse se rakastuneisuuden tunne, vai se ku on vitun hyvä olla oma ittensä toisen kans,  ja oikeesti samal vapaa ja itsenäine. Tuleeks rakkaus siinä  samal?
Se toiminta, mitä usein sanotaa rakkaudeks, et pitää huolta jne. 'Musta se on huolenpitoo ja tämmöst, ei rakkautta. Kun rakastaa ni yleensä pitää riittäväst huolta itestään/ajattelemattaki. Ainaki ku molemmat on tarpeeks erillisiä, itsenäisiä.
Eli mun rakkaus ei tarkota ku itseään, ittelle ja toiselle jos toista se kiinnostaa.
Sen sijaa se et sujuu keskenää ni on sit ehkä kans aika samantyyppist. Mut mä opin viel.

Huh.
Mä oon jonku uuen hyväksymisen ja sitoutumisen ja vapauden rajalla.
Mua pelottaa.
Mä rakastan sua.
Ja ehkä suakin.

Mä oon ollu vähä yksinäinen taas viimeaikoina
En muistanukkaa et mäki oon joo joskus. Yleensä en kai oo ollu.
Mä alan pikkuhiljaa oppii soittaan, ja laulaaki.
Oon nähny pari yötä painajaisia, auts. Huoh. Ei siin, et mä kyl tykkään siit et nään niitä.
Mä koen monet ihmiset uhkana mun minuudelleni, jostain typeräst syystä.
Mä pelkään vähä ihmisiä, vaik haluunki olla ihmisten kaa.
Oon oppinu taas olee vähä rennomminki.

Hassuu, ku kuuntelee jotai räväkämpää musaa ja sit jotai rauhallist, ni tulee pitkäst aikaa olo et nei oo samaa  mua. Et mä voin kuunnella vaa jompaakumpaa kerrallaa. Ne on kyl kaikki mua.

Mä nukun aika hyvin. mut väsyttää.