Huh. No siis. Mitenhä tän sanois.
Istuskelin sohvalla, kiertelin taloa, koitin soittaa kitaraa.
Mun ajatukset kierteli ja ahisti välillä ja välillä oon täynnä energiaa.
Selailin ystävän merkintöjä ja sit se vaan
Nyt mä teen blogin vittu.
Mä oon jo pitkäään halunnu jäsennellä mun ajatuksia sanoiks ja leikkii vähä sen kaa miten voi ajatella
Jos mä vaik oppisin vähä opppiin, tai keksisin jotain, tai saisin ystäviä tai näkökulmia, tarinoita
tai ihanvaan saisin kirjottaa mun ajatuksia ylös ja ulos mun pääst,"pysyvämpään" formaattiin.
Vähä pelottaa et tää lässähtää, mut en anna sen. Ainaki haluun luulla et mun kirjotukset on tasokkait, kunnes joku osottaa mulle muut
Plus ku haluun päästä kirjottaan vähä kaikesta, haluun oppii vähän siitä sun tästä.
En ehkä ihan kaikesta. Mut koitan laajentaa maailmaani vähä, ja aktivoituu.
Plus ku haluun päästä kirjottaan vähä kaikesta, haluun oppii vähän siitä sun tästä.
En ehkä ihan kaikesta. Mut koitan laajentaa maailmaani vähä, ja aktivoituu.
ompa hassu olo. oon väsyny. Vähä hajanaine, en haluu jäsennellä asioita. Pari juttuu vähä ahistaa ja mietityttää. Tuntuu semmoselt mustavalkokuvalta jostai Syd Barrettista tai jotai. Huh.
Ens kesänä aijon katusoittaa. Rakkaus on kummallista. Eiköhän tää oo riittävä johdanto.
Oon utelias ihminen, joka hämmästelee muita ihmisiä, maailmaa, ajattelutapoja, nautintoa, sitä pitäskö asioiden olla jotenki, hämmästelee joitain puolia ittestään. Joskus se puhuu enemmän ku tekee mitään. Aina se ei tiedä mitä tekee. Se törmäilee erilaisiin tapoihin ihastella ihmisii. Monet on must viehättävii.
Haisen ehkä vähän. tai se on tää paita. ehkä homeinen.
Kuullaan taas.
(Ens kerralla vähä johdonmukasemmissa merkeissä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti